Palmikoita on aluillaan... kuvassa Phildar-hupparin hiha ja Chalet-sukan alku. Alla Nina-shaali Mason Dixon-kirjasta.
The cables are on the needles... in the picture the beginnings of the Phildar hoodie sleeve. (The shape is totally straight, there are no increases at all) and the Chalet sock. And Nina shawl from the Mason Dixon book.
Järjestelin tänään neulekirjastoani jä käteen osui yksi vanhimpia omistamiani neulelehtiä. Kyseessä on Pingouin-lehti noin vuodelta 1987. Apua, kaksikymmentä vuotta vanha! (Muistan että ostin tämän lehden Helsingin Keskuskadulla olevasta käsityöliikkeestä, joka oli nykyisen WTC:n paikalla - aah nostalgiaa). Itse asiassa neuloin yläkuvassa olevan palmikkopaidan, ja se on vieläkin olemassa siskon kaapin kätköissä Suomessa. Muistaakseni se onnistui ihan hyvin, vaikka olikin vähän nafti koska neuletiheyteni oli täysin metsässä. Mutta haloo, kuka 18-vuotias nyt jotain mallitilkkuja neuloisi!? Allaoleva villatakki on aika massiivinen, mutta potentiaalinen mikäli sitä vähän muokkaisi.... vai mitä luulette?
Today I was trying to organize my knitting books and magazines and came across an old Pingouin magazine. Old as from circa 1987! I actually knitted the sweater in the first picture, and it still exists. (But is with my sister in Finland). I remember that it came out fine, but a little small as my gauge was totally off. Knitting a gauge swatch wasn't really something my eighteen year old self would worry about! The cardigan below is massive, but quite stunning actually. Imagine if you'd change the sleeve fitting, for example.
9 comments:
Pääsit vauhtiin.
Aika muhkeita palmikoita noissa kuvissa. Tosi kasareita, mut sehän on nyt in.
Tosta alemmasta voi kyllä taikoa tosi näyttävän takin vähän muokkailemalla sitä.
Ilman muuta! Nykypäivän palmikkomallineuleet kalpenevat kunnon kasaripalmikoiden rinnalla.
Olen jo pitkään ajatellut tekeväni uudelleen Pinqouin-mallin, jossa on 20s palmikoita pinta täynnä. Parhaimmillaan noissa Pinqouin-lehdissä oli jopa painettuna suomenkieliset ohjeet.
Villatakki näyttää itsas aika herkulta, olkoonkin kultaiselta (?) kahdeksankytluvulta. :) Tuollaisena se kyl kävis varmaan ulkotakistakin, niin että ehkä se tosiaan kaipais pientä kevennystä.
Myös multa löytyy jonkunkin verran kasariohjeita. Tykkäsin ite tehdä eniten intarsiaa (intarsiaa à la 80-luku, uh). Mutta syy kommentointiin oli, että tapasin myös asioida jonkun verran samaisessa Neoviuksen liikkeessä. Tuli lämpimiä muistoja... Mutta mulla on ihan se mielikuva, että se oli Rautatalossa eikä WTC:n rakennuksessa?
I have that same Phildar magazine that my mom-in-law gave me. They are gorgeous sweaters! happy knitting.
tikru: juu, kyllä se tästä pikkuhiljaa alkaa irrota - siis tuo palmikkovaihde!
raglana: Lehti pursuaa myös muita helmiä, esim metallinvärisistä langoista tehtyjä neuleita - hyvin IN! ;-) Ja tässäkin numerossa on suomeksi ohjeet.
vilma: takki näyttää tosiaan siltä että se painaa varmaan ainakin kaksi kiloa! - hetkinen käynpä tarkistamassa lankamäärän: hehe, 40 kerää (varmaankin 50 gramman).
maijamirjami: Neovius, totta tosiaan! Mutta musta se oli siinä missä nykyään on WTC. (Siinä oli siis sellainen matalampi rakennus). Muistaakseni Neoviuksen paikalle tuli sitten jossain vaiheessa joku optikkoliike. En kyllä mene vannomaan... :-)
lucy: Thank you for making me see the light! Pingouin = Phildar. Makes sense! :-)
Onpas muhkeaa tuo kasarimuoti! Takki on kyllä upea, mutta nuo huppu/kauluri viritelmät hieman outoja.. :-)
Kyllä mun muisti myös paikantaa Neoviuksen WTC:n paikalle.
Muhkeita ovat palmikot ja olkootkin kasaria ja isoja, niin niissä on kuitenkin sitä jotakin joka tämän päivän tusinaneulemalleista puuttuu.
outi: samaa mieltä kauluri / huppuviritelmistä... ne ei ole oikein aikaa kestänyt.
kristiina: kiitos! En 100% varma ollut, siitä on jo niin kauan kun olen Hgissä asunut! :-)
Post a Comment