Knitting for Kids

Lapsille on mukava neuloa. Valmista tulee nopeasti, eikä yleensä tule negatiivistä kritiikkiä... kunhan neule vaan on mukava päällä.

Eilen illalla sain vihdoin valmiiksi tämän Matiaksen raglanhihaisen raitapaidan (jonka olin unohtanut laittaa tuohon WIP-listaan). Vaikka yleensä yritän ostaa mahdollisimman villaista lankaa, välillä hairahdan akryylisekoitteisiin. Yleensä aina kaduttaa jälkeenpäin. Raitapaidat ovat kivoja, mutta pahinta on lankojen päättely. Tässä niitä oli ainakin tuhat... no ei, oikeasti niitä oli 102 kappaletta.

I love to knit for children. The small sizes knit up fast, and the feedback is usually positive. If the final product is not uncomfortable, that is.

Yesterday evening I finished this raglan sweater for my son Matias (I had forgotten to put it in the WIP list). I usually opt for yarn with maximum wool content, but sometimes I fall for the acrylic/wool mixes. And usually I have second thoughts afterwards. Don't you just hate the fact that it is practically impossible to block the garments when you use these yarns! The stripy sweaters are nice, but the worst part is weaving the ends. This had a thousand of them... ok, actually they were only 102.















Tässä myös Ineksestä kuva. Hän mallaa "mansikkatakkia", jonka inspiraationa oli Rowan 37:n Jenny. Käytin ohjetta apuna jotta sain reikäkuvion sattumaan yhteen. Ja silmukoita taisikin olla jotakuinkin yhtä paljon, tässä lanka oli tietysti paljon ohuempaa. (Katia Mississippi 3 ja puikot 2,5mm).

Here's a picture of my daughter Inês. She is wearing the "strawberry jacket" I made inspired by Jenny in Rowan Magazine 37. I used the pattern to match the eyelets correctly. I think I had the same amount of stitches, as I used a much thinner yarn (Katia Mississippi 3, with 2,5mm needles).